Isoavihaa Tyrnävällä

 

FM Mauri Junttila

 

Isoavihaa Tyrnävällä


Isoviha (vv. 1714-1721) oli osa suurta Pohjan sotaa (vv.1700-1721). Se päätti Ruotsin suurvaltakauden ja Itämeren herruuden. Venäjän tsaarista tuli uusi herra Itämerelle.


Isostavihasta puhuttiin venäläisten ylivallan aikana. Venäläiset sotilaat kohtelivat julmasti suomalaisia. Heidän tavoitteena oli kuin kansanmurha. Pohjois-Pohjanmaalla tuho oli ollut paikoin täydellinen. Limingan kylää ja sen kappelit Temmes ja Tyrnävä hävitettiin. Kiinnisaadut ihmiset surmattiin ja osa heistä vietiin vangeiksi.


Isonvihan aikana papit hylkäsivät seurakuntansa. He pakenivat emämaahan Ruotsiin. Rahvas pakeni metsiin. Heitä saatiin sieltä kiinni venäläisten sotilaiden toimesta. Eräät rahvaan metsiin pakenijoista tekivät sinne piilopirttejä, -tupia, havu-, risu-tai turpasmajoja asunnoikseen.


Ruotsissa paossa ollut Limingan kirkkoherra Kristian Gisselkors laati palattuaan tilastoja sotasurmista. Parin isonvihan vuoden aikana suurpitäjä Limingan kylistä oli surmattu 2094 ja viety vangiksi 454 ihmistä. Siis, suuria menetyksiä silloisista vähäisistä väestömääristä.


Kristillinen ja seurakunnallinen elämä oli ollut jo vakiintunutta 1700 - luvun alussa. Seuduilla oli ollut pietismiä ja oli ollut jopa omia sarnamiehiä. Esimerkiksi Tyrnävän kappelin ensimmäinen kirkko oli rakennettu ”Vanahalle hautuumaalle” vuonna 1647.


Pappien ollessa piileksimässä Ruotsissa, heidän tehtäviään olivat hoitaneet uskovaiset maallikot. Isonvihan kurimuksen alla oli syntynyt muutama piilokirkko. Esimerkiksi Tyrnävän Ängeslevän Ylipäässä, Honkakoskella on paikka nimeltään Kirkkoharju. Siellä uskotaan olleen myös hautausmaan. Ängeslevällä on jokivarressa Kirkkokursu. Se saattoi suojaisena olla eräs uskovaisten kokoontumispaikka isonvihan aikana.


Lähteitä:


http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/pietismi.html

http://blogs.helsinki.fi/hylikang/2014/02/11/isoviha-kyronmaalla-2/

http://www.tiede.fi/keskustelu/40015/ketju/isoviha_oli_kansanmurha

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_Pohjan_sota

http://www.pellervo.fi/pellervo/kp10_06/iso_viha.htm

http://www.kirjastovirma.fi/oulunkihlakunta/tarinoita_liminka

http://www.muhos.fi/kulttuuri/koivu-ja-taehti-kulttuurikeskus

https://www.kotimaa24.fi/paholaisen-renki/

 

FM Mauri Junttila

Isonvihan aikaa Tyrnävällä

Isoviha nimen saanut sota käytiin vuosina 1713-1721. Se oli osa suurta Pohjan sotaa (vv. 1700-1721). Sotakausi päättyi Uudenkaupungin rauhaan (30.8.1721). Silloin päättyi myös Ruotsin suurvaltakausi ja Itämeren herruus siirtyi venäläisille.



Isonvihan aikana Suomi oli vuosia venäläisten miehittämä. Myöhemmin isoviha nimen saaneesta sodasta puhuttiin silloin ”venäläisten ylivallan aikana”. Heillä oli useina vuosina sotilashallinto Suomessa. Venäläiset kohtelivat suomalaisia julmasti. He kiduttivat, tappoivat, raiskasivat ja ryöstivät. He tappoivat taloista karjan. Polttivat kylät ja talot.



Tuhansittain vietiin vähäisestä Suomen kansasta lapsia ja nuoria orjiksi rakentamaan Pietaria. Heitä vietiin Venäjälle orjiksi, jalkavaimoiksi sekä lapsisotilaiksi. Isonvihan ajoista on puhuttu myös kuin kansanmurhasta.



Limingan kirkkoherra Kristian Gisselkors oli laatinut tilastoja vuonna 1721 Limingan kylien menetyksistä isonvihan aikana. Hänen tilastonsa kertoivat vuosien 1715-1716 menetyksistä. Noiden kahden vuoden aikana Limingan kappelikunnista ja kylistä oli murhattu 2094 henkilöä ja vangiksi oli otettu 454 ihmistä.



Pieni ja vähäinen oli niinä aikoina Suomen kansa. Se oli kokenut kovia esimerkiksi jo ns. suurten kuolonvuosien (v.1695-1696) katovuosista johtuneitten nälkäkuolemien aikana. Vertauksena voi mainita, että vuonna 1605 perustetun Oulun asukasluku oli ollut vuonna 1721 noin 400 henkilöä.



Isonvihan menetyksiä lisäsi se, että ennen armeijat, sotaväet saivat elantonsa ryöstöistä He ryöstivät itselleen jokapäiväisen ruokansa. Heidän suuret ratsujen määrät tarvitsi paljon heinää, olkea ja viljaa. Ne ryöstettiin myös ympäristöistä.



Säätyläiset, sotilaat, papit ja monet porvarit pakenivat emämaahan Ruotsiin. Papit hylkäsivät seurakuntalaisensa. Pakolaisia meni esimerkiksi Pohjanlahden kapean Merenkurkun yli. Monet menivät Perämeren pohjukan, Tornion kautta Ruotsiin.



Kansa turvautui metsiin. He asuivat metsissä useiden vuosien ajan piilopirteissä ja -tuvissa. Usein heidän piilopirttinsä oli ollut vain hatara havu-, risu- tai turvemaja.



Kirkkoja Tyrnävällä



Tyrnäväläisessä tarinaperinteessä kerrotaan Kirkkokursusta Ängeslevänjoen törmällä Toppisen luona. Tarinoidaan myös Ängeslevän Ylipään Kirkkoharjusta. Ensimmäinen tiedetty Tyrnävän ”kirkko”, vaatimaton saarnahuone oli rakennettu maaherra Soopin aikana vuonna 1647. Nähtävästi se oli sijainnut Tyrnävän ”Vanahalla hautuumaalla”.



Tyrnävästä tuli suuren emäpitäjä Limingan kappeli vuonna 1655. Alettiin mietiskellä näyttävämmän kirkon rakentamista pienen vaatimattoman saarnahuoneen tilalle. Se pystytettiin myös ”Vanahalle hautuumaalle” vuonna 1665. Sen vieressä oli seissyt kellotapuli erillisenä rakennuksena kirkonkelloineen.



Tämä puinen kappelin kirkko tuhoutui noin puolivuosisataa myöhemmin isonvihan aikana vihavenäläisten sotilaiden toimesta. Helppoa oli heidän polttaa puiset rakennukset. Sekin vaikutti systemaattiseen kirkkojen hävittämisiin, että venäläiset olivat vankkumattomia ortodoksiuskon miehiä. Mielellään he tuhosivat harha-, vääräoppisten kappelit ja kirkot.

 

Suomalaistalonpojat olivat olleet avuttomia ja voimattomia venäläissotilaiden edessä. Ryssät olivat liikkuneet suurina vahvoina koulutettuina sotajoukkoina. He olivat olleet tehokkaita hävitystyössä sotaratsuineen, sapeleineen ja pistinkeihäineen. Venäläisillä sotajoukoilla oli ollut mukana myös pieniä tykkejä ja mieskohtaisia ruutiaseita. Sen ajan kivääreitä ja pistooleja oli heillä ollut.



He käyttivät esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla ns. poltetun maan taktiikkaa. Vääräuskoisten, harhaoppisten asumaton, autio, poltettu musta maa oli heidän mielestään kauneinta katseltavaa.



Eräs tarina kertoo, että Tyrnävän miehet olivat ottaneet isonvihan aikana Tyrnävän kylän kappelin kellotapulista kellot alas ja upottaneet ne viereiseen Tyrnävänjokeen piiloon. Niitä ei enää löydetty sieltä. Ne olivat vajonneet joen pohjaliejuun. Vai, olisivatko ne siirtyneet kevätjäiden mukana? Ne, kuulemma ääntelevät siellä huonon edeltä.



Kirkkoharjun kirkko



Eräs kyläläistarina kertoo Ängeslevän Ylipään Honkakosken Kirkkoharjusta. Siellä olisi joskus ollut kirkko ja hautausmaa. Vaikeaa on uskoa siihen, että siellä olisi joskus ollut niin suuri väestökeskittymä, mikä olisi tarvinnut tai saanut kirkon. Helpompi on uskoa siihen, että siellä oli ollut isonvihan aikana – piilokirkko.



Luultavasti venäläissotilaat olivat kulkeneet isonvihan aikana Ängeslevän Ylipään kylässä akselilla: Tihinen, Purkunen, Laitinen ja Ängeslevän Ylipään entinen kansakoulu. Mutta, eivät olleet menneet sieltä eteenpäin Honkakoskelle. Piilokirkko sai olla siellä rauhassa. Se oli ollut ehkä jotenkin, kuin niin syrjässä loputtomien metsäin sylissä. Ängeslevän Ylipään kylän pelloista on löytynyt vanhoja rahoja.

 

Honkakosken seudulla ja läheisellä Haisunnevalla on voinut olla useampia perheitä pakoilemassa isonvihan ajan vihavenäläisiä. Heille oli noussut esille ajatus kirkon rakentamisesta. Heillä oli mahdollisesti ollut siellä myös hautausmaa kirkon vieressä.

 

Niinä isonvihan aikoina seurakunnallinen toiminta oli ollut kovastikin vakiintunutta. Heillä olivat olleet vakiintuneet sunnuntaiset kirkonmenot. Oli ollut kinkereitä ja lukkareiden kouluja. Oli ollut häitä ja hautajaisia sekä ristiäisiä.



Kirkkokursun kirkko



Suomessa on tyypillistä, että kirkko seisoo keskellä kylää ja tavanomaisesti se on seissyt pitäjän suurimmassa kylässä. Tyrnävän nykyinen kirkko käy siitä esimerkkinä. Se jopa seisoo neljäntien risteyksessä.



Huonoa on uskoa, että Ängeslevällä olisi joskus ollut niin suuri väestökeskittymä, että se olisi tarvinnut tai saanut kirkon. Luultavasti Toppisen luona ollut vaatimaton Kirkkokursun kirkko oli myös ollut eräitä isonvihan ajan piilokirkkoja? Kyseinen saarnahuone oli kyhätty suojaisaan kursuun kuin piiloon vihavenäläisiltä.



Mahdollista on sekin, ettei Ängeslevän kylän Kirkkokursu nimisesä paikassa ollut ensinkään kirkkorakennusta! Sinne oli vain kokoonnuttu silloin tällöin kirkollisten ja/tai seurakunnallisten asioiden vuoksi. Ihmiset istuivat taivasalla. He istuivat vaatimattomasti kivien ja kantojen, muutaman puunrungon päällä. Seurakuntalaisten koontumispaikka, suojaisa kursu jäi elämään tarinoihin – Kirkkokursuna.



Isoviha kesti Suomessa noin kahdeksan vuotta. Vihavenäläisten tavoite oli ollut tuonkin Pohjois-Pohjanmaan seudun täysi tuhoaminen ja hävittäminen. Vanhukset ja sylilapset, joilla ei ollut arvoa orjina eikä jalkavoimoina iskettiin yksinkertaisesti hengiltä. Talot ja kylät poltettiin.



Luultavasti tuohon monivuotiseen isonvihan nimen saaneeseen sotakauden vuosien joukkoon mahtui myös rauhallisempia aikoja ja kausia. Ihmiset saattoivat silloin harrastaaa uskonnollista ja seurakunnallista toimintaa kaiken hävityksen keskellä.



Uskonnollista heräämistä vanhaan aikaan



Ennen suurta Pohjan sotaa Suomessa oli ollut luterilaisen kirkon sisälle syntynyttä uskonnollista heräämistä. Oli ollut esimerkiksi herrnhuutilaisuutta ja pietismiä. Eräinä akateemisinä yltiöpietisteinä niiltä ajoilta mainitaan Lars Ulstadius (vv.1650-1732) ja Petter Schaefer (vv. 1660-1729). Heillä oli ollut kovin radikaaleja, uusia ajatuksia ja mielipiteitä. Esimerkiksi silloinen Suomen ja Turun piispa olisi mielellään nähnyt Lars Ulstadiuksen roikkuvan hirttoköyden jatkona.



Tyrnävällä oli niinä vanhoina aikoina ollut myös oman kappelikunnan maallikkosaarnaajia. Seuduilla oli myös kiertänyt saarnamiehinä esimerkiksi kaksi entistä Ruotsin armeijan sotilasta.



Ennen isoavihaa lukutaito oli lisääntynyt kansan parissa vauhdilla. Kiitos siitä oli ns. lukkarinkoulujen ja lukkareiden [vrt. Aleksis Kivi; Seitsemän veljestä]. Lukutaito oli niinä vanhoina aikoina ollut tärkeämpi kuin kirjoitustaito. Kansaa alettiin opettaa kirjoittamaan vasta myöhempinä aikoina.



Se oli ennen vanhaan ollut huonoa, että kirjat ja kaikki kirjalliset julkaisut olivat olleet kalliita. Vain harvoilla oli ollut niihin varaa.

 

Mutta, oli niinäkin vanhoina isonvihan aikoina ollut pitäjissä lukutaitoisia miehiä. He lukivat Raamattua, postillaa sekä muuta kirjallisuutta seuroissa eli konventikkeleissä tai piilokirkoissa. Piilopirteissään asuneet Tyrnävän uskovaiset olivat toimittaneet seurakunnallisia toimituksia pappien ollessa pakoilemassa, piileksimässä Ruotsissa. Nämä syvien kansan rivien piilopirttien uskovaiset miehet pitivät Kristuksen kirkon yllä Suomessa.



Konventikkeliplakaatti



Venäläismiehittäjät lähtivät aikanaan raunioituneesta, hävitetystä Suomesta. Ihmiset alkoivat palailla metsien piilopirteistään. Uudenkaupungin rauhan jälkeen (v.1721) myös pappeja alkoi palailla Ruotsista.



Maallikkojen hoidettua seurakunnallisia tehtäviä, seurakunnallisiin toimintoihin oli tullut mukaan konventikkeleitä. Ne olivat olleet kodeissa tai kansalaisten kyhäämissä pienissä saarnatuvissa, rukoushuoneissa, kirkoissa pidettyjä seuroja.



Sellainen seurakunnallinen toiminta oli Ruotsista piileksimästä tulleiden pappien mielestä väärää toimintaa. He hankkivat ns. konventteliplakaatin. Se kielsi kodeissa pidettävät seurat. Konventikkeliplakaatin hyväksyi Ruotsin kuningas vuonna 1726.



Ehkä sekin oli ollut Ruotsista paosta tulleille papeille huono, paha asia, kun herätysliikkeet kannattivat hyvänä asiana henkilökohtaista uskokokemusta, sydämen uskoa. Sydämen usko nousi tärkeäksi koettavaksi.



Kansan syvien rivien uskonnollisen herätyksen kokeneilla miehillä oli mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, ettei kirkoissa opetettu, opittu usko ei ehkä oikeinta, parasta ollut. Se oli vain ulkokullattua hurskautta, ei se ollut sydämen uskoa.



Ruotsista paosta tulleet papit hankkivat konventikkeliplakaatin. Sillä iskettiin julmasti luu puhdasta sydämen uskoa halajavien kurkkuun!



Leipäpappeja olivat ennenkin. Tavanomaisesti papin vuoden kohokohta oli se, kun hän lähti keräämään kyliltä papinsaatavia suurten vankkureiden, vihaisten koirain ja häijyn näköisten, rääväsuisten renkiensä kanssa. Toisssijaisia asioita olivat papeille seurakunnan uskonelämään liittyvät kysymykset verrattuna mammonan hankintaan.



Lähteitä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Isoviha

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_Pohjan_sota

http://maailmanhistoria.net/artikkelit/miehittaja-kohteli-suomea-kaltoin/

http://yle.fi/uutiset/isovihan_vaino_vei_lapsetkin_sylista/7110889

http://www.pellervo.fi/pellervo/kp10_06/iso_viha.htm

http://www.tyrnavanseurakunta.fi/katsaus_tyrnavan_seurakunnan_historiaan/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Koivu_ja_t%C3%A4hti

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyrn%C3%A4v%C3%A4n_kirkko

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5053

http://fi.sciencegraph.net/wiki/Her%C3%A4nn%C3%A4isyys

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uudenkaupungin_rauha

http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/kouluhistoria/kansanopetus

http://www.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=c9dbc24e-f1f5-4d6f-9d69-670fc65a73ff

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lars_Ulstadius

http://fi.wikipedia.org/wiki/Konventikkeliplakaatti

http://www.laitasaari.fi/isoviha-laitasaaressa/

http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/9A26B7C583A7E8A9C22573360040588A/$file/Kirkollisveron%20historiaa.pdf

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkollisvero

http://www.kirjastovirma.net/oulunkihlakunta/tarinoita_liminka

 

13.4.15 11:01

Werbung


bisher 0 Kommentar(e)     TrackBack-URL

Name:
Email:
Website:
E-Mail bei weiteren Kommentaren
Informationen speichern (Cookie)


 Smileys einfügen


Werbung