Korvenkylä Tyrnävä

FM Mauri Junttila


Tyrnävän Korvenkylä sijaitsee Tyrnävän kunnassa Keskikylän ja Haurukylän välissä. Kylän toisesta päästä Tyrnävän kirkonkylälle on noin seitsemän kilometriä ja toisesta noin kolme. Kylä muodostuu muutamista taloista, sekametsien reunustamasta kolmisen kilometria pitkästä ja noin kilometrin leveästä peltoaukeasta. Kylää sanotaan myös Tyrnävän Korveksi. Yleiskartoissa se on Korvenkylä.



Maastokuvausta



Maasto kylässä on tavanomaista Pohjois-Pohjanmaan tasankoa. Yli-Temmestä vasten sijaitseva Järvikangas metsässä ja monihaarainen Kotakaarto, Kotakangas osittain kyläaavalla sijaitsevina ovat muutamia metrejä ylempänä muuta maastoa. Järvikankaan jatke Korkeakangas/Hannuskangas Tyrnävän Kolmikannan suunnassa on edellisiä korkeampi. Siellä, on jopa kivikauden kalastaja/- metsästäjä voinut rantautua haapiollaan, ruuhellaan. Korkeuserot kylän peltomaiden kohdalla ovat vain muutamia metrejä, laskeutuen pohjoiseen päin. Maapohja on hienoa hiesua, multaa. Savikoita-, muha-, turve- ja kivikkomaitakin on.



Kylää ympäröivät sivuiltaan suoperäiset metsät. Pohjoiseen, Liminkaan ja Tyrnävän Nipsingin suuntaan peltoja on ohi kyläaavan. Omana kylänään maastosta ja kartasta Korvenkylä eroaa muista kylistä, erityisesti nauhamaisista jokivarsikylistä. Niistä, kun kulkija tai karttaa katseleva ei juuri huomaa, että missä kylä päättyy ja alkaa toinen kylä?



Joskus, ammoisina aikoina Korvenkylän sijoilla on kasvanut suurta metsää. Pelloilta on löytynyt vielä nykyisinkin ”kantenaan” suuria lahoavien havu - ja lehtipuiden runkoja, liekoja kantoineen. Ikivanhoista ajoista ei ole tietoa, että tuhoutuivatko kyseiset metsät Pohjois - Pohjanmaalle tyypillisen soistumisen myötä, vai olisiko metsäpalo jouduttanut tai aloittanut prosessin? Mutta, hyvin vanha asia kyseinen tapahtuma on ollut. Pystyyn kuolleiden, kaatuneitten suurten puiden peittyminen varvikkoisen kunttakerroksen alle muhaan, turpeeseen, multaan on vaatinut hyvin paljon aikaa, satoja, ehkä tuhansia vuosia?



Eräs kyläläisten tarinoista kertoo, että muuan metsäpalo oli riehunut Järvikankaalla ja Kotakaarrolla, Kotakankaalla suunnilleen 1800 - luvun puolivälissä. Se oli nähtävästi ollut ennen vuosien 1865-1867 ns. suuria nälkävuosia tai niiden aikaan. Palo oli ollut tuhoisa, tuhosi metsät tyystin kyseisiltä kankailta. Tarinoitten mukaan metsäpalo oli polttanut kyseiset metsät eräänä poikkeuksellisen kuivana syksynä, vielä lokakuussa.



Kuntien rajamailla



Vielä muutama vuosi sitten Korvenkylä oli ollut Limingan, Tyrnävän sekä pienessä määrin myös entisen Temmeksen aluetta. Se oli ollut niiden rajamaita. Vuoden 2001 suuren kuntaliitoksen jälkeen se on kokonaisuudessaan ollut Tyrnävää. Vanhempaan aikaan oli välillä ollut epäselvyyksiä siitä, mihin kuntaan kukin kuului? Esimerkiksi samassa (Uusitalo 2:21) talossa 1920 – luvulla syntyneitä lapsia on merkitty syntyneiksi Tyrnävällä ja 1930 - 1940 – luvuilla syntyneet on merkitty syntyneiksi Limingassa. Eräässä Korvenkylän talossa (Niittylänlisä 15:16) pihapiirin rakennuksia sijaitsi eri kunnissa aina suureen kuntain liitosremonttiin saakka.



Erikoisuutensa oli korvenkyläläisille ollut kuntain rajoilla eläminen. Mutta, vaivansa siitä oli ollut esimerkiksi verotuksessa, kun maita oli ollut eri kunnissa. Esimerkiksi kerrattain korvenkyläläisen mökinmiehen Yrjö Erkki Junttilan luo olivat tulleet samanaikaisesti ulosottomiehet Limingasta, Temmekseltä ja Tyrnävältä. He olivat tulleet perimään pakkoperintään laitettuja kuntien ennakkoveroja. Vain, vaivoin Erkki oli saanut pidettyä vanhan heikkokuntoisen polkupyöränsä. Hän oli juuri silloin ollut lähdössä Haukiputaalle kanavankaivuutöihin. Hän oli ollut lähdössä tienesteihin hankkiakseen ruokaa itselleen ja suurelle lapsilaumalleen.



Kylätie kyläaavalla oli ennen toiminut myös Tyrnävän ja Limingan kuntien rajana. Kylässä eli sekä tyrnäväläisiä että liminkalasia. Tyrnävän kirkonkylä oli lähes vieressä. Limingan kirkonkylä oli hyvin kaukana kyläläisille, vaikka suurin osa Korvenkylän asukkaina kuului Liminkaan.



Kyläläiset kävivät, käyvät kauppaostoksillaan enimmäkseen Tyrnävän kirkonkylän kauppaliikkeissä. He kulkivat sunnuntaikirkossa Tyrnävän kirkossa, seuroissa Tyrnävän rauhanyhdistyksellä. Ennen he olivat käyneet sunnuntaikirkossa myös Temmeksellä sekä seuroissa. Kuolleet korvenkyläläiset ovat haudattu Tyrnävän hautausmaalle.



Suojeluskuntien aikana (vv.1918-1944) Tyrnävän Korvenkylä oli ollut Temmeksen suojeluskunnan aluetta. Esimerkiksi sotilapojat Kalervo ja Mauno Junttila sekä Alpo Pasanen kulkivat suojeluskunnan harjoituksissa Temmeksellä. Samoin, siellä kulkivat myös suojeluskuntalaiset Oiva Junttila, Pauli Vesala ja Toivo Ylitalo. Entinen, lakkautettu Temmeksen suojeluskunta oli ollut alkujaan Oulun suojeluskuntapiiriin kuuluva. Talvisodan jälkeen se kuului Raahen suojeluskuntapiiriin.



Kansakoulunsa Limingassa henkikirjoilla olleet kävivät Temmeksen Haurukylässä. Ja, he ostivat karkkinsa ja lakrinsinsa koulun viereisestä pienestä SOK:laisesta kylämyymälästä. Keskikoulunsa he kävivät Tyrnävällä tai Limingassa eräät Muhoksella. Limingassa henkikirjoilla olleet kävivät aikoinaan äänestämässä Ala-Temmeksen kansakoululla. Tyrnävällä henkikirjoilla olleet korvenkyläläiset kävivät kansakoulunsa Tyrnävän Keskikylässä. Uudelle ajalle Korvenkylän koululaiset on kuljetettu koulukyydeillä, taksiautoilla Tyrnävän kirkonkylän peruskouluun.



Kylässä on asuttu kauan



Perimätiedot kertoivat, että kylän toisessa päässä monihaaraisella, muutamia metrejä muuta kylän maastoa ylempänä sijaitsevalla Kotakankaalla, Kotakaarrolla oli ollut isonvihan (vv. 1714 - 1721) aikaista asutusta kodan tai piilopirtin muodossa. Kangasmaasto on ehkä saanut nimensäkin piilopaikka - kodista. Toisaalta navettarakennuksen yhteydessä sijaitsevaa kiinteää karjakeittiöä tai siihen verrattavaa erillistä, navetan vierellä sijaitsevaa karjakeittiörakennelmaa on Tyrnävän seudulla myös sanottu kodaksi.



Ruotsin ja Venäjän välillä käytyyn, kestoltaan pitkään Suureen Pohjan sotaan (vv. 1700-1721) oli osana kuulunut isoviha (vv.1714-1721). Se oli kohdellut kaltoin emäpitäjä Liminkaan kuuluneita Tyrnävää ja Temmestä. Asutus oli hävitetty noilta seuduilta kokonaan. Ihmisiä oli surmattu suurin määrin. Monet oli viety vangeiksi Venäjälle. Isonvihan, Venäjälle vangeiksivientitarinoihin liittyy esimerkiksi kuuluisa Sakari Topeliuksen (vv. 1818-1898) “Koivu ja Tähti” - satu. Joissakin yhteyksissä sadun alkuperän sanotaan löytyvän Muhokselta.



Merkittävä osa vakituisen asumisen myötä myöhemmin Korvenkylän nimen saanutta maapohjaa oli varhaisemmin ollut Tyrnävän Konttilan talon syrjäniittyä. Konttilan nautintaoikeudet Korven alueeseen saattoivat olla ikiaikaista perua. Kylän asumiseen sekä asuttamiseen liittyvästä tiedetään esimerkiksi erään isojakolitteran mukaan (v.1840), että myöhemmin Korvenkylän muodostaneet maat oli lohkottu 1830 – 1840 luvuilla alatemmesläisestä noin 4,7 manttaalin kokoisesta Lassila-Ahmala suurtilasta.



Lohkominen liittyy Tyrnävän Konttilaan 1830-1840-luvuilla Pudasjärveltä Räisäsinä ja Oulujoelta Matti Vauhkolana muuttaneisiin ihmisiin. He alkoivat elää Konttilassa talon nimen mukaan muutetulla sukunimellään. Silloin, oli ollut myös noiden mainittujen sukujen yhtymistä avioliiton myötä. Joku heistä osti myöhemmin Korvenkylä nimen saaneen, pieneksi kyläksi muodostuneen maa-alueen. Hän joutui erotuttamaan, lohkotuttaan sen alatemmesläisestä Lassila-Ahmala suurtilasta.



Kesänavetoista



Konttiloiden Korven syrjäniityllä laidunnettiin kesäisin talon karjaa. Karjaa varten oli rakennettu kesänavetoita pihapiireineen. Niitä oli vanhojen tarinoiden mukaan sijainnut esimerkiksi Keskitalon (2:20) paikalla Kotakaarron, Kotakankaan eräällä sivuhaaralla. Sitä puoltaa näkemys, että ”Ylikylässä” sijaitseva Keskitalo sijaitsee muutaman metrin muuta maastoa ylempänä ja siellä on aina ollut karjanhoidolle ja karjanhoitajille tärkeitä hyviä kaivoja. Läheisyydessä sijaitsi myös Nipsinginojan vesistöön kuulunut pieni lampi ”Jussinjorpakko”. Leppijärvikään ei ollut kovin kaukana. Keskitalon maat sekä alkujaan myös Konttilaan kuuluneen Vanhantalon maat yltävät Leppijärveen. Niillä oli ennen ollut reheviä Leppijärven rantaniittyjä.



Oliko Keskitalo ollut ainoa Konttilan kesänavetan paikka? Erään vanhan tarinan mukaan Konttilan, Korven syrjäniityn ihmiset olivat katselleet suunnilleen ns. suurten nälkävuosien aikoihin (vv. 1865-1867) tapahtuneen metsäpalon aikoina ja/tai jälkeen esteettömästi karjamajansa pirtin ikkunasta Leppijärvelle. Katselu sinne olisi maaastonsa puolesta käynyt hyvin Korven ”Ylikylän” Keskitalon pirtin ikkunasta.



Vaihtoehtoisia kesänavetan paikkoja



Muitakin hyviä kesänavetan paikkoja Keskitalon lisäksi, voidaan nähdä olleen Konttilan Korven syrjäniityllä. Käypä, ehkä parempi kesänavetan paikaksi olisi voinut olla ”Ylikylän” Kotakaarron samalla haaralla Keskitalon kanssa sijaitseva Vanhatalo (myöhemmin Niemelä rek n 2:19). Vanhantalon pihapiiri on myös muuta Korvenkylän maastoa ylempänä ja talon pihan rajalla oli ennen vanhaan ollut ”Jussin jorpakko” niminen pieni lampi. Sitä oli jäljellä vielä 1950 - luvun alussa läheisen Sääskelän niityn Temmeksen puoleisessa päässä ennen Nipsinginojan perkausta ja kanavointia. Korvenkylän lapsia kulki vielä 1950 luvun alussa uimassa siellä.



Vanhantalon maapohjan (maarek n 2:19) oli vuonna 1887 myynyt Tolosille eräs Tyrnävän Konttilan, Korven syrjämaiden omistajiin kuulunut Konttila sukuinen mies. Silloiset, myöhemmän Korvenkylän vanhimman talon, Vanhantalon ostajat, uudet isännät olivat olleet Kainuusta, Ristijärveltä lähtöisin ollut seppä Tolonen sekä hänen tyrnäväläissyntyinen Elsa os. Suorsa puolisonsa.



Vanhastatalosta Haurukylään päin oli Konttilasta erottamattomalla kangaspohjaisella metsäniityllä Juho ja Kaisa Marttilan metsämökki. Sekin olisi voinut toimia Konttilan kesänavetan paikkana. Alue oli ennen ollut suuria kuusia kasvanutta korpea ja kasvultaan hyvää luonnoniittyä. Marttilan metsämökillä kulki pieni puro pihan kautta pihasaunan nurkalta. Marttilan mökki pienine peltoineen oli ollut koko elinkaarensa ajan Konttilasta erottamaton.



Kotakankaalla, Kotakaarrolla sijaitseva Sääskelän niitty (rek. numero 2:22, omistajat Juho ja Anna Tjäder) olisi voinut olla myös Konttilan kesänavetan paikka. Olihan esimerkiksi kyseisen niityn kulmalla vielä 1950 - luvun alussa pieni uimakelpoinen ”Jussin jorpakko”. Se kuului Nipsinginojan latvavesistöön.



Uudentalon (2:21) pihapiirissä olisi myös ollut kuivaa hietamaata kesänavetan ja karjamajapirtin pohjaksi. Sekin maa-alue kuului Konttilan syrjäniittyyn. Samoin Konttilan kesänavetan paikaksi sopiva alue olisi voinut olla Kotakankaalla sijaitseva Niittylänlisä (15:16). Se sijaitsee myös muutaman metrin ylempänä muuta kylän maastoa. Sieltä meni ennen pieniä hietakangasta myötäileviä polkuja Leppijärven Järvikankaan alajuoksun pienille lammille, poukamille. Nuo alueet olisivat olleet käypiä myös isonvihan ajan (vv.1714-1721) vihavenäläisiä piileskeleville. Kyseinen maapohja oli ennen pääosin ollut osa keskikyläläistä suurta Sipolaa.



Korvenkylässä oli laidunnettu kesänavetoiden aikaan lypsylehmiä. Maidosta he olivat ennen vanhaan sekä maataloissa että kesäisin asuttavilla syrjäniityillä kirnunneet voita ja valmistaneet pohjoispohjalaisia leipäjuustoja. Noita tuotteitaan he olivat vieneet esimerkiksi Oulun torilla myytäviksi. Ehkä, he olivat itsekin myyneet niitä siellä?



Lihaa, munia, halkoja, heinää, olkea, kauraa, perunoita jne. Niitä olivat ennen vanhaan niiden tuottajat vieneet Ouluun ja Oulun torille muutettavaksi rahaksi. Tyrnävän osuusmeijeri oli aloittanut juustonvalmistajana vuonna 1906. Se alkoi ostaa lähiseutujen maidot ja jalosti niitä juustomeijerinsä juustoiksi.



Korvenkylän vanhimmat talot



Ei ole osoitettu, että asuttiinko ympärivuotisesti myöhemmin Korvenkylän nimen saaneessa pienssä kylässä, entisellä Konttilan syrjäniityllä ensin Keskitalossa tai Vanhatalossa vai jossain muualla Korven ”Ylikylän” Kotakankaan alueen talossa?



Korvenkylän vanhimpien talojen maarekisterinumeron kantaluku on kaikilla numero kaksi. Yläluku luonnollisesti on kaikilla taloilla eri. Esimerkiksi Vanhatalon eli Niemelän maarekisteri n on 2:19, Keskitalon se on 2:20, Uudentalon n oli 2:21. Sääskelän numero on 2:22. Seuraavina alaluvusta 2 oli lohkottu Annala ja Alatalo (2:56, 2:58). Ne olivat lohkottu varhaisemmin Konttilaan kuuluneesta Keskitalosta. Maarekisterinumeron yläluku voi myös merkitä sitä, missä järjestyksessä maat ovat erotettu - ensin Konttilasta ja sitten Keskitalosta.



Kyläläistarinoihin luottaen ympärivuotinen asuminen Konttilan Korven syrjäniityllä näyttäisi ajoittuvan vuosille 1887 – 1894. Toloset erottivat, lohkoivat Vanhantalon talonsa Konttilasta vuonna 1887. Ei tiedetä, että milloin he alkoivat asua siellä? Keskitalossa alkoi asua Konttiloita ja Pasasia yhteistaloudessa vuonna 1894 tai1895?



Uskottavaa on sekin, että noiden Korvenkylän ”Ylikylän” talojen sijoilla oli asustellut Konttiloita jo varhemmin, ties jo kuinka kauan oli siellä asuttu kesänavetoiden pirteissä myös talvisin? He olivat esimerkiksi pitäneet silmällä Konttiloiden omaisuuksia. Talvisin kesänavettapirtien asukkaat olivat esimerkiksi hakanneet polttopuita, metsästäneet ja kalastaneet. Ehkä ”kopistelleet”, kunnostaneet kesänavettakartanoita, - pihojaan?



Sinne, Konttilan Korven syrjäniityn taloonsa muuttivat nähtävästi vuonna 1894 tai 1895 Iikka ja Hilma Margareta Pasanen os. Konttila mukanaan vuonna 1888 syntynyt Jaakko ja myös vuonna 1894 syntynyt Armas poika. Mukana muuttokuormassa olivat seuranneet myös Hilman eno Matti Konttila ja Hilman äiti Vappu Konttila. He olivat olleet Konttilan ja myös Keskitalon maiden omistajat ennen Pasasia.



Iikka ja Hilma Pasanen sekä Konttilat rakensivat yhdessä Keskitaloon uudet kookkaat rakennukset entisen vaatimattoman karjamajan tilalle. Heidän sukulinjansa Ahti Pasanen (vv. 1897-1970) muisteli taannoin Hilma Margareta äitinsä enon, Matti Konttilan olleen Keskitalon ensimmäisen omistajan. Hän oli sittemmin myynyt talonsa Konttilan vävylle Iikka Pasaselle.



Myöhemmin, vakituisen, ympärivuotisen asumisen ja elämisen jatkuttua Korvesssa, Keskitalosta erotettiin kolmen talon maat erottamisjärjestyksessä: Uusitalo, Annala ja Alatalo. Iikka Pasanen rakensi niihin pihapiirit rakennuksineen itselleen, vaimolleen sekä nuorimmille lapsilleen. Sittemmin talot siirtyivät lapsille heidän avioituessaan. Kun, Iikka Pasanen siirtyi perheineen lähinaapuriin Uuteentaloon, niin Keskitalo siirtyi siirtyi hänen poikiensa Jaakko, Armas ja Ahti Pasasen omistukseen ja viljeltäväksi.



Keskitalon naapurissa Vanhassatalossa (nyk. Niemelä ensimmäiset ympärivuotisesti asuneet, maan Konttilasta ostaneet ja nimelleen erottaneet, lohkoneet olivat olleet Tolosia. Isäntä oli ollut alkuperäiseltä ammatiltaan seppä. Heidän sukuaan ei ole ollut enää aikoihin jäljellä Korvenkylässä. Heidän sukunsa sammui sieltä.



Onko Keskitalo (2:20) kylän vanhin talo? Siitä ei ole käytettävissä esimerkiksi kauppakirjatietoa, mutta aina siellä on asunut Pasasia, Konttiloiden jälkeen. Keskitalon asuinrakennus oli Konttiloiden ja Pasasten yhteisasumisen aikaan ollut kookas, vinkkelirakennus. Vinkkeliosa purettiin myöhemmin Pasasen Iikan itselleen, vaimolleen ja nuorimmille lapsilleen tehdyn Uudentalon nimen saaneen maatalon rakentamiseen. Purettaessa vinkkeli pois, rakennuksen päätyyn syntynyt reikä oli peitetty laudoituksella. Sitä he sanoivat ”lautapääksi”. Nykyisin Keskitalo on ollut Ahti Pasasen sukua olevien kesämökkinä ja peltomaat ovat naapurin isännällä.



Keskitalon nimeä voi pohtia esimerkiksi, että mikä on talon nimen alkuperä, nimen tausta? Ehkä se ei sijainnut perustamisensa aikoihin talojen eikä kylänkään keskellä? Tai, jos se olikin oikeasti ollut Korvenkylän vanhimman talon Vanhantalon ja läheisen, viereisen X - karjamajan välissä?



Korvenkylän asukkaista



Keskitalon Haurukylän puoleista naapuria Vanhaataloa (myöh. Niemelä asuivat Tolosten jälkeen yhteisomistuksessa tyrnäväläiset Jussi Laitinen ja Jussi Niemelä. Heiltä talo siirtyi II maailmansodan aikoihin tyrnäväläiselle Ahti Vesalalle. Hän muutti sinne Tyrnävän kirkonkylän Kankaalasta. Sitten taloa isännöi ja viljeli hänen poikansa Veikko Vesala (vv.1920-2005) eläkeikäänsä saakka. Nykyisin sitä sekä muitakin Korvenkylän ”Ylikylän” peltomaita isännöi tyrnäväläinen Jari Tauriainen.



Kylän syntyaikoina siellä asuivat myös Juho ja Anna Tjäder perheineen pienellä Sääskelän (2:22) niityllään. Tyrnävän kirkonkylän Konttilasta erottamattomalla metsäniityllä, alatemmesläisen kuntainliiton kunnalliskoti Marttilan omistaman metsäsaran sisällä, asuivat Juho ja Kaisa Marttila lapsineen. Hekin olivat asuneet siellä metsämökissään jo hyvin kauan.



Lähes samoille seuduille, mutta kyläaavalle rakensi talonsa eräs mies sukunimeltään Kaikkonen. Tämäkin maa-alue oli ollut alkujaan Konttilan syrjäniittyä. Sitten, myöhemmin maakauppojen jälkeen, se oli nähtävästi ensin ollut osa viereistä Vanhaataloa (Niemelä, josta se oli erotettu Kaikkosille. Rakennetun ja asutun uudistalon nimeksi tuli Kaikkonen.



Korvenkylän Tyrnävän kirkonkylän puoleisessa päässä asui eräs tyrnäväläinen, Keefas Keränen perheineen. Lähellä niitä seutuja, Korvenkylän ”Alakylässä”, Tyrnävän kunnan puolella, asuivat myös alkujaan alatemmesläiset Toivo ja Hilda Ylitalo. He muuttivat Tyrnävän Korvenkylän syrjäniitylleen, Nipsinginojan varren pienen poukaman rannalle niittysaunaan 1930 – luvun pula - ajan seurauksena.



Sittemmin, tätä Uutela nimen saanutta taloa alkoi asua Alpo Pasanen perheineen. Hän rakensi sinne pihapiirin uudelleen. Tyrnäväläisenä taloaan asunut Alpo Pasanen oli ollut Iikka Pasasen pojanpoika. Korvenkylän, Keskikylän reunalla, metsäniityllä, luonnonvaraisen Leppiojan varrella, erään ”poukaman”, pienen lammen rannalla asuivat aikoinaan tyrnäväläiset Oskari ja Anna Katajamaa perheineen.



Ajan myötä Korvenkylän mökkien, talojen määrä lisääntyi. Kylässä arvellaan olleen mökkejä, torppia myös naapurikylien talojen niittypalstoilla sekä myös mökkiläisillä omilla tonteillaan. Kaikkia, aikoinaan Korvenkylässä asuneita ei enää muisteta eikä tiedetä heitä edes siellä asuneiksi. Korvenkylän muistetaan olleen asukasmäärältään suurimmmillaan pian jatkosodan jälkeen. Kylään muutti sotien jälkeen esimerkiksi kolme sotaevakkoperhettä. Sotien jälkeen Korvenkylässä asuttiin yli kymmenessä talossa. Korvenkylän perheissä oli ollut lapsia kohtalaisesti. Osa Korvenkylän perheistä oli ollut suurperheitä. Väkirikkaimpina aikoina he olivat jopa suunnitelleet oman kyläkansakoulun perustamista.



Suomen käymien viime sotien aikoihin muuttivat Lauri ja Aino Alasaarela os. Kytönen Vanhantalon/Niemelän viereiselle ostomaalleen, Takataloon. Lauri oli ollut alkujaan Iin Olhavasta ja Aino Tyrnävän Keskikylästä. Alkuperäisen Korven Kaikkosen talon sukuun kuuluneet Toivo ja Ida Kaikkonen rakensivat sotien jälkeen itselleen Perälä nimisen rintamamies-/uudistilan kylän Keskikylän puoleiselle laidalle. He elivät siellä tyrnäväläisinä. Perälän talon maapohja oli ollut alkujaan keskikyläläisen “ison Koivikon” syrjäniittyä, metsämaita.



Korvenkylän alkuperäinen Kaikkonen siirtyi viime sotien jälkeen Kuusamon Tavajärven, menetetyiltä alueilta muuttaneille sotapakolaisille Ida ja Veijo Tauriaiselle (äiti ja poika).



Myöhemmin, 1960 – luvulla Lauri Alasaarela myi Korven Takatalon pihapiirinsä lähinaapurilleen Veikko Vesalalle. Hän osti silloin Tauriaisilta rajanaapurinsa Kaikkosen. Tauriaiset muuttivat sieltä Keskikylään, Tyrnävänjoen törmälle entisen keskikyläläisen mahtitalo Sipolan maalle. Alasaarelat rakensivat Kaikkosen paikalle kaikki rakennukset uudelleen. Korvenkylän Kaikkonen on heidän jälkeensä ollut erään Matti Kallisen isännöimä.



Sotien jälkeen uusia asukkaita, sotaevakoita tuli keskellä Korvenkylää sijaitsevaan Annalaan. He tulivat Karjalasta, Lumivaarasta, keskisuomalaisen Multian kunnan kautta. He olivat Jaakko Lääperi ja Elviira Lääperi os. Ahokas, Aulis ja Väinö nimisine poikineen. Annalaan muutti heidän mukana myös emännän veli, vanhapoika Eemeli Ahokas. Annalaa oli asunut varhaisemmin kylän alkuperäistä Pasasen sukua ollut Armas Pasanen perheineen ja ehkä jonkin aikaa myös Toivo Ylitalo vaimoineen.



Heidän lähinaapuriin, Alataloon muuttivat Sortavalan maalaiskunnasta kotoisin olleet sotaevakot Juho ja Kaisa Tolvanen tyttöineen ja poikineen. Heidän perheeseensä oli kuulunut myös Juho isännän isä Mikko Tolvanen, iäkäs karjalaismies. Taloa olivat aikaisemmin asuneet Otto ja Aino Keränen os. Pasanen.



Läheisyyden Syrjälän mökin oli rakentanut ennen kuolemaansa, vuonna 1933 kuollut Korvenkylän perustaja, ”Korven Iikka”, Iikka Pasanen mummonmökiksi itselleen ja vaimolleen. Pasasen Iikan leskeksi jäänyt Hilma puoliso muutti myöhemmin Keskitaloon Ahti poikansa luo. Hän tarvitsi leskimiehenä, pienten lasten kanssa eläessään naisapua Keskitalossa. Syrjälän mökki siirtyi aikanaan Ahdille (vv.1897-1970). Mökkiä asui vuokralla Aino Keränen os. Pasanen perheineen ja pellot viljeli Ahti Pasanen. Mökkiä ei ole enää ja maat siirtyivät myöhemmin myynnin kautta keskikyläläiselle Sulo Keräselle.



Keskikylän puoleisella laidalla kylää, joka on aina ollut Tyrnävää, kyläaavalla on asunut jo pitempään tyrnäväläisen Olli Laukan sukua Marttila nimisessä talossa. Laukan suku asuu edelleen taloaan. Laukka Ollin Tauno poika rakensi maalleen komean valkotiilisen asuintalon 1970-luvun aluilla.



Samoilla sijoilla asui II maailmansodassa kaatunut Kalle Marttila, Tyyne puolisonsa ja lastensa kanssa. Olli Laukka osti leskeltä heidän maapaikkansa ja kokonaisuuden nimeksi tuli Marttila. Etäämmällä Keskikylän puoleisella Korvenkylän laidalla Leppiojankanavan takana on Juholan pientila. Se oli aikoinaan ollut Aino Keräsen os. Pasasen omistama. Se on ollut jo kauan hänen lastensa ja lastenlastensa kesämökkinä. Mökkiä asui aikoinaan sodassa kaatunut Jaakko Hauru. Aino Keränen os. Pasanen osti nähtävästi pientilan hänen leskeltään.



Keskitalosta lohkaistua, vuonna 1915 rakennettua Uuttataloa (2:21) asuivat ensin Iikka Pasanen ja hänen puolisonsa Hilma Pasanen os. Konttila kahden nuorimman lapsensa kanssa. Seuravaksi kyseistä taloa asuivat syntyjään ylitemmesläinen Yrjö Erkki Junttila (vv. 1900-1952) ja korvenkyläläinen Anna [Anni] Elina Junttila (vv. 1900-1989) os. Pasanen perheineen.



Korventien päässä sijaitseva Niittylänlisä (15:16) on ostettu ja erotettu vuonna 1947 keskikyläläisestä Sipolasta sodassa olleelle Oiva Junttilalle rintamamiestilaksi. Oiva ei asunut siellä koskaan, vaan hän asui viereisessä Uudessatalossa, kotonaan. Oiva muutti vuonna 1958 pois maanviljelijän töistään Ouluun. Myöhempää Uudentalon väkeä muutti Niittylänlisään syksyllä 1968. Niittylänlisässä oli johonkin aikaan ollut peltoa noin 36 hehtaaria, vuokramaita, lehmiä sekä mullukoita.



Korvenkylän ensimmäisen traktorin oli hankkinut Erkki Junttila keväällä 1952. Se oli ollut harmaa petrooli Ferguson (T20). Traktorin ostamiseen piti olla lääninhallituksen myöntämä ostolupa, silloisen Suomen valtion määräämän valuuttasäännöstelyn takia. Ostolupa, uudelle Fergulle oli saatu Lapin sodassa jalkansa menettäneelle Oivalle.



Petrooli Fergusonilla oli ajettu useina vuosina korvenkyläläisten maidot Keskikylään maantien varteen, Lauri Keräsen talon luo. Myöhemmin, uuden uutukaisen kylätien, Korventien varren maitoja oli ajettu tien toiseen päähän Pisilän talon luo. Seuraavasta tienvarren kylästä, Uutisenkylästä oli myös tullut uusia maidonlähettäjäasiakkaita Valiolle. Oiva Junttilan traktorimaidonkuljetus päätepisteestä maidot kuljetettiin kuorma-autolla edelleen Ouluun. Naapurien pelloilla Oivan petrooli Ferguson oli myös ollut monet kerrat maataloustöissä sekä syksyisin puintitöissä.



Korvenkylän perustaja ja hänen sukua



Tyrnävän kirkonkylässä syntynyt, nähtävästi Korvenkylän ensimmäinen vakituinen asukas ”Korvenkylän perustaja” Iikka Pasanen (vv.1865-1933) oli jäänyt täysorvoksi noin kaksivuotiaana vuosien 1865-1867 suurten nälkävuosien aikaan.



Hänen isänsä, äitinsä sekä häntä hiukan vanhemmat sisko ja veli olivat menehtyneet Limingan köyhäinhuonella nälkään sekä niistä johtuviin tauteihin, lähes samoille päiville. Noin kaksivuotias, täysorpo Iikka Pasanen oli annettu kasvatiksi eräälle tyrnäväläiselle Johan Ylitalolle vuonna 1867.



Saattaa olla totta, ettei ”Pasa Iikalla” ollut laisinkaan sukulaisia Tyrnävällä. Siellä voi sanoa aina asuneen ja eläneen Pasasia. Heissä on ollut sekä talokas Pasasia että talottomia Pasasia. Esimerkiksi kaukaisella 1600 - luvulla Tyrnävän kylässä oli ollut Pasanen niminen maakirjatalo. Pienen matkaa Tyrnävän kylästä Alatemmekselle päin on edelleen Pasanen niminen maapala. Talokas Pasaset eivät ole nähtävästi olleet sukua tarinani orpopoika Iikka Pasaselle (vv.1865-1933).



Vartuttuaan Iikka oli alkanut kiertää renkinä Tyrnävän taloissa. Hän oli kulkeutunut Konttilaan rengiksi. Avioiduttuaan talon Hilma tyttären (vv.1871-1951) kanssa hänestä oli tullut maanviljelijä. Hän oli ensin asustellut useita vuosia vävynä Konttilassa. He alkoivat Hilman kanssa haluta omaa. Mahdollisuudet omaan taloiluun tulivat heille muutettuaan uudisasukkaiksi Konttilan syrjäniitylle. Iikka Pasanen oli nuorempana tehnyt maanviljelijän töiden lisäksi myös hevos- ja lehmäkauppaa.



Pasasen Iikan Armas poika (vv.1894-1937) oli ollut paikkakunnalla tunnettu selvännäkijä ”Tyrnävän Peilipoika”. Hänen näkijänlahjansa olivat tulleet ilmi lapsena viattoman ”Uudenvuoden Onnenpeiliin” katsomisen myötä. Armas alkoi puuhailla selvännäkijänä vasta aikuisena. Hän oli esimerkiksi jossakin näyssään nähnyt kylän toisessa päässä tai etäämpänä paljon valoja. Olisiko näky enteillyt Tyrnävän Siemenperunakeskuksen suuria kasvihuoneita, Tyrnävän Nipsingin teollisuuskylää, vai uudempien aikojen runsasvaloista Oulua tai sota-aikojen pommituksia Oulussa?



Selvännäkijä Armas Pasasesta liikkuu edelleen tarinoita. Uudemmalle ajalle hän on saanut kirkonkylään nimikkotien – Peilipojantie. Armaan ”Ihmepeili” oli jo vuosikymmeniä sitten Tyrnävän kotiseutumuseossa, lainajyvämakasiinissa. Tyrnävän Peilipojasta on tehty kandinaattitutkielma Oulun yliopistoon (tutkija Tiina Mattila). Syntyjään tyrnäväläinen kirjailija, runoilija Väinö Kirstinä keräsi Helsingin yliopiston opiskeluaikanaan tarina-/perinnetietoja Tyrnävän Peilipojasta 1960 – luvun alussa.



Iikka ja Hilma Pasasen ensimmäinen lapsi, Matti oli kuollut vauvana. Heidän vuonna 1888 syntynyt Jaakko oli osallistunut Suomen vuoden 1918 sodassa tyrnäväläisten suojeluskuntalaisten joukoissa Oulun valtaukseen. Jaakko oli aikoinaan harjoittanut autoilijan sekä maanviljelijän ammattia Tyrnävällä, Korventien varren Väinö Karhun talon paikalla. Myöhemmin hän muutti Ouluun. Hän asui perheineen Heinäpäässä ja työskenteli Oulun Valiolla muun muassa automiehenä, vanhana miehenä yövartijana.



Sota-ajan muistoja



Korvenkylästäkin joutuivat talvi-, jatko- ja Lapin sotiin. Esimerkiksi Jaakko Hauru ja Kalle Marttila kaatuivat. Yrjö Erkki Junttila haavoittui Kiestingissä ”läpiammuttuna” kesällä 1942. Haavoituttuaan hänet vapautettiin ainiaaksi sotapalveluksesta. Hän oli joutunut silloin tällöin käymään työvelvollisena purkamassa/lastaamassa aseveljien, waffenbrudereitten, sakujen, sakemannien laivojen lasteja Oulun Toppilan satamassa esimerkiksi vuonna 1927 syntyneen ikänsä puolesta työvelvollisen Kalervo poikansa kanssa. Se oli ollut hyväpalkkaista työtä ja saksalaiset olivat antaneet silloin tällöin heille nisujauhopussin räiskäleiden paistoa varten. Esimerkiksi Kalervolle oli pula-aikana räätälöity pusero kankaisesta nisujauhosäkistä. He olivat olleet kortteeria eräällä oululaisella ”Särki-Jampulla”.



Korvenkyläläiset Oiva Junttila ja Iikka Tjäder menettivät molemmat vasemman jalkansa sodassa. Iikka Tjäder oli ollut urhoollinen, reipas sotasankari ja hän oli saanut useita aliupseeriylennyksiä sekä kunniamerkkejä. Hänen sotansa päättyi jatkosodan alkuvuosina haavoittumiseen.



Oiva Junttilalla oli ollut seikkailua haavoituttuaan. Hän oli joutunut pian Tornion valtauksen jälkeen erääseen sotilasosastoon Tornion Alavojakkalaan pysäyttämään saksalaisten sotilaiden pakenemista pohjoiseen. Oiva oli ollut hyppäämässä vesiojan yli, kun saksalaisten konekiväärin räjähtävä luoti oli osunut hänen vasempaan reiteensä. Hän oli pudonnut päistikkaa hyhmäiseen veteen. Vasta pimeän tultua Oiva oli saatu pois kylmästä vesiojasta. Jsp:lle tai vastaavaan häntä ei kuitenkaan oltu voitu viedä. Saksalaiset olivat olleet vihaisia entisille aseveljilleen. He ampuivat herkästi pimeässäkin ääntä kohden. Haavoittunut Oiva oli kätketty erään perunakellarin räystään alle. Hän oli sittemmin onnekseen löydetty sieltä omiensa toimesta parin yksinäisen yön jälkeen.



Korvenkylän alkuperäisten Pasasten sukua ollut lääkintäkersantti Olavi Pasanen oli ollut jatkosodan aikana usein mukana kaukopartioissa. Hänet mainitaan Mannerheiminristinritari Heikki Nykäsen kirjassa ”Sissisotaa”. Ei ole tarinatietoa siitä, että oliko hän käynyt sissiporukassa myös Murmanninradalla? “Pasa Olli” oli ollut muutaman kerran kaukopartiomiesten porukoissa mukana kaukana suuren Äänisjärven takana. Olivat tuhonneet siellä erään neuvostoliittolaisten kookkaan varuskunnan varastoineen.



Korventietä myöten



Kesäisin kylä oli ollut kulkuyhteyksiensä vuoksi lähes eristynyt. Ympärivuotinen kulku sinne oli ennen ollut multaista peltotietä pitkin Keskikylästä. Kyläläiset sanoivat tietä Takalon linjaksi. Ehkä nimi oli perua jokivarren kantatalo Takalolle?



Korvenkylän ”Alakylän” Perälän talon vierestä kulki myös tie Keskikylään, Koivikkoon ja entiselle Keskikylän kansakoululle. Pikku-Koivikon isäntä Samppa Pikkarainen kulki sitä monet kerrat kulkiessaan Korvenkylässa pellollaan.



Niittyteitä tai oikeammin vesien vaivaamia niittypolkuja Korvenkylään oli kulkenut useita ja monilta suunnilta. Ne olivat olleet kulkukelpoisia vain heinäntekoaikaan. Kesäisin, joten kuten hevoskärryillä kuljettava niittytie, nimeltään Mikkolantie kulki Uutelan talon läheisyydestä Haurukylään ja myös nelostielle (E4). Marttilan tieksi sanottu Haurukylään johtava talvitie oli kesäisin vaikeakulkuinen. Sitä ei käytetty hevoskärryillä kulkuun. Ratsullakin sitä oli pitänyt kulkea kesällä paikoin varoen. Siinä oli ollut lyhyt vetinen suotaival kohta vanhan Alasaarelan (Takatalon) takana.



Talvet olivat olleet Korvenkylässä parempia kulkujen suhteen. Esimerkiksi Yli-Temmeksen Nurkkalankankaalta oli johtanut hyvä, nopea, paljon käytetty talvitie Alasaarelan, Takatalon kautta Korpeen ja edelleen Tyrnävän kirkolle. Korvenkylästä se meni sinne lähes nykyistä Korventien pohjaa.



Kyseistä talvitietä olivat käyttäneet ylitemmesläiset Tyrnävän myllyssä asioineet. Tarinat kertovat, että sitä käytti myllytienään jopa ranttisia. Tyrnävälle oli rakennettu vehnämylly 1930 – luvulla lämpimien kesien aikaan. Talvitietä kulkivat myös monet rekihevosilla myyntitavaroineen liikkuneet vanhanajan kulkukauppiaat. Se oli ennen ollut myös kodittomina kiertäneiden mustalaisten käyttämä.



Paljon käytetty talvitie kulki kunnalliskoti Marttilan metsäsaran läpi. Sekin lähti Alasaarelan, Takatalon luota, mennen Marttilan mökin kautta Haurukylään. Tie toimi Korvenkylän koululaisten koulupolkuna. Eräs talviteistä Korvesta meni Järvikankaan kautta Tyrnävän Kolmikantaan. Sitä oli käytetty korpelaisten kulkiessa talvisin, vanhaan aikaan kaukana Tyrnävän Ylipään yhteismetsäsaroillaan.



Korvenkylän kauttakin on ollut nelostiehen (E4) liittyviä tienrakennussuunnitelmia. Niistä on ollut kirjoituksia esimerkiksi oululaisessa sanomalehti Kalevassa. Korvenkyläläinen Lauri Alasaarela kirjoitti oululaisessa maalaisliittolaisessa Liitto - lehdessä reporterina toimiessaan myös Korvenkylän tieasioista.



Aikoinaan oli esimerkiksi ajateltu sitäkin, että rakennettaisiin suuri valtamaantie Yli-Temmekseltä Korvenkylän kautta Tyrnävälle ja edelleen Ouluun. Oli myös vain suunniteltu keventää nelostien liikennettä Korvenkylän kautta Tyrnävän kirkonkylään kulkevalla kevyemmällä kestopäällysteisellä maantiellä.



Korventien rakentamisen käynnistämiseksi 1950 - luvun alussa oli käynyt Korven miesten ”karvalakkilähetystö” muhoslaisen kansanedustaja Aaro Kaupin (vv. 1902-1979) puheilla Muhoksella. Hän sai hankittua Korventielle yhteiskunnan rahoituksen ja rakentamispäätöksen. Tietä vastaan oli ollut paikallisia maanviljelijöitä. Nähtävästi vastaanpanijoiden motiivi oli ainoastaan ollut ”olla periaatteessa vastaan”. Maantie Tyrnävän kirkonkylän, Pisilän talon luota Korvenkylän, ”Ylikylän” puoleiseen päähän saakka rakennettiin entuudestaan olleiden talviteiden, pelto - ja niittyteiden päälle. Korventien rakenteminen alkoi samoihin aikoihin kuin Leppiojan perkaus.



Sittemmin, 1970 – luvulla Korventien päästä rakennettiin metsäautotie Haurukylään. Ympärivuotisesti liikennöitävä, talviaurattu metsäautotie tuli lähes entisen Korvenkylästä Haurukylään johtaneen talvitien sijoille. Kuntainliiton kunnalliskoti Marttila piti pian metsäautotien valmistuttua suuren konesavotan kookkaalla metsäsarallaan.



Metsäautotietä ei vastustettu miltään taholta. Tie tehtiin konevoimin, yhteiskunnan varoin ja - rakentamana. Metsäautotie ei vaatinut kyläläisten talkootöitä, kuin oli aikoinaan tarvittu hyvin paljon oman kylätien, Korventien tekoon. Metsäautotiestä Haurukylään tuli ympärivuotisesti liikennöitävä. Sen kunnosta ja tien talviaurauksista huolehtivat kunnat. Metsäautotien Haurukylään valtatielle, nelostielle puuhasi korvenkyläläinen maanviljelijä, puuhamies Veikko Vesala (vv.1920-2005).



Muuttuvassa maailmassa



Toisen maailmansodan aikaan ja jälkeen Suomessa elettiin suurten muutosten aikaa. Korvenkylässäkin näkyivät muutokset. Oli sotaevakoiden sijoittamista. Oli uusien peltojen raivaamista, maatilojen rakentamista. Kylään perustettiin rintamamiestilat asumattomaan metsään: Lauri Alasaarelalle, Toivo Kaikkoselle ja Oiva Junttilalle. Se oli ollut yhteiskunnan kädenojennusta ja lupauksien lunastamista ase kädessä isänmaataan puolustaneille. Sodan jälkeen, jälleenrakennuskaudella oli paljon myös entisten jo olemassa olleiden rakennusten ehostamista. Sitä tehtiin esimerkiksi uusin vuorilaudoituksin ja maalein. Sotien jälkeen Korvessa entisten peltojen hirsisten heinälatojen tilalle alkoi nousta myös raakalaudoista rakennettuja.

 

Muutoksien aikaan liittyvänä voi mainita silloisen maallemuuton ja maaltamuuton. Korvenkyläläisiäkin alkoi mennä muihin kuin totuttuihin maa-/metsätöihin. Mukaan kuvioihin tuli myös kouluttautumisen lisääntyminen. Korvenkylän lapset ja nuoret alkoivat seurata muun Suomen esimerkkiä. Hekin alkoivat kouluttautua muihin ammateihin. Ennen maanviljelijöiden lapset jatkoivat elämässään etupäässä vain maataloustöissä.



Olavi Pasasesta tuli työssä oppimisen tuloksena työnjohtaja ensin Muhoksen Soson tiilitehtaalle ja sitten Soson Sosolevytehtaalle. Se puristi sementistä ja varta vasten höylätystä puulastun märästä mössöstä noin kahden neliömetrin kokoisia, erivahvuisia rakennuslevyjä jälleenrakennuskauden tarpeisiin. Laura Hongisto os. Pasanen ja Taimi Siitonen os. Junttila hakeutuivat kauppa-apulaisiksi. Taimi Junttila oli ennen myymäläapulaistöitään työskennellyt kotiapulaisena Yli - Temmeksellä rovasti Räsäsellä. Salme Vierimaasta os. Pasanen tuli parturi-/kampaamoliikkeen työtätekevä omistaja Kalajoelle. Pauli Vesala suoritti kauppakoulun. Hän työskenteli esimerkiksi Tyrnävän osuusmeijerin konttorissa ja myöhemmin pitkään Muhoksen osuuspankissa. Kalervo Junttila (s. 1927) suoritti pian sotien jälkeen rakennusalan ammattikoulun. Lähes samanikäinen Olli Tjäder suoritti leipurin tutkinnon. Jatkosodan aikaan syntynyt Markku Pasanen on leipurimestari. Terveystieteiden maisteri Inkeri Junkkonen os. Junttila oli kylän ensimmäinen ylioppilas. Pentti Junttila oli ensin vuosia merkonomi. Hän luki aikuisopiskelijana ylioppilaaksi ja suoritti HuK:n ja sitten FM:n tutkinnot. Toisen maailmansodan aikoihin syntynyt Maija - Liisa Hirvonen os. Alasaarela oli ensimmäinen opettajaksi valmistunut korvenkyläläinen. Vuonna 1945 syntynyt Anneli Jäälinoja os. Pasanen opiskeli Raahen opettajaseminaarissa kansakoulunopettajaksi. Vuonna 1948 syntynyt Liisa Junttila toimii Nivalan kaupunginpuutarhurina. Iida ja Toivo Kaikkosen nuorimpia poikia on toiminut kanta-aliupseereina armeijassa ja rajavartiostossa. Lauri ja Aino Alasaarelan 1950 - luvulla syntyneet Erkki ja Esko ovat yliopistotohtoreita ja toimineet yliopistojen opettajina, professoreina.



Sähköistämisestä



Korvenkylä oli pitkään sähkötön. Suomessa oli niinä aikoina sähköistettynä jo suuret määrät pieniä, kaukaisia, syrjäisiä erämaakyliä. Korvenkylä ei ollut erämaakylä, eikä se erityisen kaukana sähkölinjoistakaan sijainnut. Mutta, sähköt tulivat myöhään.



Kyläläiset olivat jo kuin tottuneet kirkkaisiin, edullisiin Tilley kaasulamppuihin, käteviin nestekaasuliesiin ja transistoriradioihin. Niilläkin elettiin päivästä toiseen. Käytännöllisiin, lisää erilaisia mahdollisuuksia antaviin sähköihin tottunut, Muhokselta Korvenkylään kotiinsa maanviljelijäksi muuttanut Veikko Vesala (vv.1920-2005) kyllästyi kylän sähköttömyyteen ja hankki sähköt sinne vuoden 1964 aikana. Kyläläiset tekivät kaikki sähkölinjojen vaatimat työt talkoilla Oulun Seudun Sähkö OY:n tarpeista. Sähköyhtiö asensi ainoastaan virtajohtimet valmiiksi pystytettyihin ja kasattuihin sähkötolppien orsiin ja he rakensivat kylämuuntajan.



Olisivatko sähkölinjat Korvenkylään olleet myös jonkinmoisen vastustuksen kohteina maanomistajien taholta? Tolpat ja sähkölinjat vievät selvästi maata. Se rakennettiin märkään suomaastoon kunnalliskoti Marttilan metsäsaralle. Kaikkialla niillä seuduilla sähkön toimittaja oli sama. Linjauksia sähköille Korvenkylään olisi ollut useita helppokulkuisten teiden ja reittien varsille.



Sähköjen tultua kylään, heillä alkoi sähköllä toimivien laitteiden hankinta. Lypsykone ja koneellinen maidonjäähdytys olivat ensimmäisinä listalla. He saivat elantonsa lypsykarjasta. Ajanviete - ja uutisväline televisio oli myös ollut tärkeä hankittava kyläläisille. Kiiminkiin muutama vuosi varhaisemmin rakennettu korkea tv - masto mahdollisti lähetysten seuraamisen niilläkin seuduilla. Jääkaappi ja sähköliesi olivat myös hankittavien listalla.



Lankapuhelin tuli asennettuna, sidottuna jo olleisiin sähköpylväisiin. Korvenkylään rakennettiin myös vesijohto Limingasta. Kylässä kulki jo sähköttömyyden aikaan kaksikin myymäläautoa (SOK:lainen ja KESKO:lainen). Ne kuljettivat aikoinaan mukanaan esimerkiksi nestekaasupulloja. Lankapuhelimen ja vesijohdon kylään puuhasi korpelainen Veikko Vesala (vv. 1920-2005).



Arkipäivää Korvenkylässä



Elantonsa he saivat maataloudesta, mikä oli omien talojen lypsykarjanhoitoa. He joutuivat heräämään kymmeniä vuosia varhain. Jo, kello 04.30 herättelivät herätyskellot aamulypsyille. Syynä varhaiseen herätykseen olivat olleet lehmien lypsämiset, maitojen jäähdyttämiset ja kuljettamiset aamuisin pänikkä-, maitolavoille.



Varhaisella 1950-luvulla, aamuvarhaisella korvenkyläläinen Oiva Junttila keräili kyläläisten maidot ja vei ne maitoauton kyytiin Oulun Valion meijeriin kuljetettavaksi. Hän teki sitä ensin hevosella ja sitten Fergusonillaan. Maidot vietiin Keskikylään Nurkkalan talon luo. Myöhemmin, kun Korven kylätie valmistui ja tuli traktorilla ajettavaan kuntoon. Hän vei Korventien varren maitotonkat Pisilän talon luo, Keskikylän maantien yhtymäkohtaan. Luonnollisesti jouluaamuisinkin lehmät lypsettiin, ruokittiin ja hoidettiin. Maitoauto vei vanhoina aikoina maidot tonkissaan Oulun Valiolle myös jouluaamuisin.



Korventien tultua kuorma-autoilla liikennöitävään kuntoon, maidot alettiin kuljettaa suoraan maitolavoilta. Kunnat huolehtivat Korventien kunnosta ja talviaurauksesta. Esimerkiksi Tyrnävän keskikyläläinen autoilija Veikko Ilmari Pasanen kävi maidonkuljetuskuorma-autollaan Korventien päässä jo kello 07.30 aikaan. Maitotonkat olivat maitolavalla odottamassa kyytiään. Aamumaitojenkin piti olla jäähdytettyjä.



Sitten maitoja alettiin keräillä imu-/tankkiautoilla. Ensin oli ollut käytäntönä sitä, että ne imivät maidontuottajien, - lähettäjien maidot imuauton säiliöön maitotonkista, joita oli aamuisin kuljetettu maantien varteen. Sekin toiminta tehtiin aikataulun mukaan. Muutaman vuoden jälkeen maidot keräiltiin vain tilatankeista. He hakivat niistä maidot joka toinen päivä. Esimerkiksi tankkiautoautoilijat lumijokinen Ville Maijala, alatemmesläinen Jaakko Ylitalo ja tyrnäväläinen Toivo Yrttiaho ajoivat tankkiautoillaan maidonkeräilyreittinsä siten, että korvenkyläläiset joutuivat pitämään kiinni entisestä varhaisista heräämisistään. Tosin, he ehtivät pestä tilatankkinsa ennen peltotöihin lähtöä.



Muiden töissä he olivat myös kulkeneet. Esimerkiksi Toivo Kaikkonen oli tehnyt maanviljelijän töidensä lisäksi rakennustöitä Tyrnävän talokkaille. Olli Laukka oli valmistanut kotonaan suksia ja haravia myyntiin. Osa kyläläisistä oli kulkenut maataloustöiden sesonkiaikoina renkeinä taloissa. Esimerkiksi Erkki Junttila oli kulkenut talvisavotoissa hevosen, hevosten kanssa, jopa monen pitäjän takana. Hänen apulaisiaan olivat olleet hänen poikansa Oiva, Kalervo ja Mauno Junttila. Alpo Pasanen oli kulkenut Jawa moottoripyörällään monet vuodet Muhoksella Soson tiilitehtaan töissä. Ahti Pasanen oli kulkenut Soson tiilitehtaan töissä polkupyörällä ja moottoripyörällä. Lauri Alasaarela kirjoitteli lehtikirjoituksiaan oululaiseen sanomalehti Liittoon. Hänellä oli ollut artikkeleita itseottamiensa valokuvien kanssa. FM Pentti Junttila aloitteli töidensä tekemisiä myymäläapulaisena tyrnäväläisen kauppias Eino Ylitalon sekatavarakaupassa. Aikoinaan alkoivat valtakunnnallisten sähköverkostojen rakentamiset. Matti Tolvanen aloitti työnsä niissä. Esimerkiksi Eero Kaikkonen ja Tauno Laukka kulkivat usein töissä Tyrnävän osuusmeijerin sahalla.



Monet Korvenkylässä syntyneet tai eläneet ovat vuosien varrella muuttaneet pois kotikylästään lyhyempien tai pitempien opiskelujensa sekä myös työssä oppimisiensa jälkeen. He ovat hankkineet elantonsa muissa, muiden töissä, muilla paikkakunnilla. Samaa käytäntöä voi yleistää. Sitä on tapahtunut paljon Suomessa.



Kyläläisten elannon hankkimisen yhteydessä voidaan mainita metsistä, soilta kerätyt marjat ja sienet sekä pelto-ojien pientareilta poimitut “meskut” mesimarjat. Niistä he saivat talveksi tärkeät vitamiit ja toimivathan ne merkittävässä määrin myös hyvänä ruuan lisänä. Tyrnävän kirkonkylän kaupat ostivat ennen marjoja.



Metsästys ja kalastus antoivat ruokapöytiin oman lisänsä. Kalaa he olivat saaneet katiskoilla esimerkiksi Leppijärven laskuojasta, Leppiojasta ja sen pienistä poukamista Järvikankaan jälkeen sekä Nipsininginojasta ja sen poukamista.



Hirviä ei ennen elellyt eikä vaeltanut Korvenkylässä. Nykyisinhän niitä siellä suurin määrin elelee ja juoksentelee, vilisee. Niistä ruokapöydässä ei ole muistikuvia. Hirvet alkoivat lisääntyä nopeaan 1950 – luvun lopuilta, Korvenkylän vieressä aloitettujen suurten metsänparannustöiden myötä. Hirvikannan voimakas lisääntyminen ja ehkä liian vähäinen luvanvarainen metsästys lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että Yli-Temmestä vasten on uudemmalle ajalle jopa karhuja elellyt.



Metsäkanalintuja ovat korvenkyläläiset metsästäneet suuret määrät vuosien varrella. Metsoilla ja teerillä oli tapana kulkea päivittäisiä ruokailumatkojaan, syöden esimerkiksi urpuja Korvenkylän reunoilla kasvavista koivuista. Mahtavasti räkättävät metsäkanalinnut, ”mettikanat” olivat tyypillisiä lintuja metsäpolkujen varsilla. He, ennen vanhaan puivat puimakoneillaan, ”ryskyillään”, maamoottoreillaan viljojaan yhdellä peltolohkolla ja sitten puimakone siirrettiin toiselle lohkolle. Puimapaikat olivat metsäkanalintujen suosimia. Niissä kulki ruokailemassa esimerkiksi peltopyitä.



Edelleen Korvenkylässä asutaan, mutta monet muutokset kylä on kokenut. Asukkaat kylässä ovat vaihtuneet moneen kertaan ja vakituisesti asuttavia taloja on enää vain kuusi. Kylän yleisilme on muuttunut uusien maatilojen rakennuksien rakentamisien ja suurten pellonraivauksien myötä. Vielä 1950 – luvun aluilla kylässä oli vain harmaita, hirsisiä pihapiirejä rakennuksineen. Oli paljon pieniä harmaita hirsisiä, pärekattoisia niittylatoja. Nykyisin kylän rakennukset ovat pääosin joko melko uusia tai uusia ja ne ovat öljymaaleilla maalattuja. Hirsiset pienet heinäladot ovat poissa kyläkuvasta. Takavuosina Korvenkylässä nähtiin hevosia talojen peltotöissä. Talojen luona käyskenteli kanoja ja lampaita usein possujakin. Lehmikarjaa käyskentelee enää vain parin talon pelloilla.




Leppijärvi



Päättyneen viime vuosisadan lopulla uudelleen vesitetty Leppi-/Järvinevan, Leppijärvi sijaitsee Korvenkylän takana Yli-Temmestä vasten. Se laskettiin tyhjäksi vuosina 1953–1955 valtion työttömyystöinä. Merkittävin järven tyhjentänyt toimenpide oli ollut kaivaa kanavauoma Järvikankaan läpi. Sen jälkeen kaivettiin vielä pitkä kanava korvaamaan entinen luonnonvarainen järven laskuoja Leppioja. Se laskee alajuoksullaan Tyrnävänjokeen. Tyrnävänjoki yhtyy ennen merta, Liminganlahtea ja Pohjanlahtea, Temmesjokeen.



Vanhoina aikoina Leppijärvi oli ollut muutamien satojen hehtaarien kokoinen järvi, jonka vedet olivat huuhtoneet Järvikankaan hiekkaisia-/soraisia rantoja. Nähtävästi Leppijärvi alkoi pienentyä hiljalleen jo aikoinaan, kauan sitten Pohjois-Pohjanmalle tyypillisen maankohoamisen, soistumisen myötä.



Se osaltaan joudutti suomaiden Leppijärven kuolemaa, kun samoihin aikoihin kanavoitiin myös vetiseltä Leppi-/Järvinevalta alkunsa saava, Alatemmeksellä Temmesjokeen laskeva Nipsinginoja. Sittemmin Korvenkylän lähistöllä, vieressä tehtiin suuria metsien ja soiden kuivauksia esimerkiksi kunnalliskoti Marttilan kookkaalla metsäsaralla.



Aikaisempi, luonnonvarainen Leppioja oli ollut mutkainen, serpentiinimäinen tyypillinen tasankojen laskuoja. Siinä oli ollut esimerkiksi Järvikankaan jälkeen pieniä lampia (poukamia). Poukamia oli sijainut myös Nipsinginojan varressa ja latvoilla. Esimerkiksi Sääskelän niityn (rek n 2:22) kulmalla oli sijainnut vielä 1950 - luvun aluilla pieni uintikelpoinen lampi ”Jussin jorpakko”.



Tarinoivat ennen sitäkin, että isonvihan aikana (vv.1714-1721) Leppiojan alkupuolen pensaikot, kalaa kasvaneet pienet lammet, poukamat olivat tarjonneet suojapaikkoja silloisille sotapakolaisille. Kyseisillä alueilla oli ennen myös pieniä luonnonniittyjä, joilta olivat keräilleet viikatepelillä heinää karjalle.



Kun, Leppiojankanava kaivettiin Järvikankaan läpi pakkastalvella 1953. Se tehtiin rautakangin ja lapiopelillä. Routaista maata räjäyteltiin dynamiitillä ja trotyylilla pehmeämmäksi. Leppiojaa ja -kanavaa on perattu jälkikäteen esimerkiksi niin sanotuilla ”Hullu – Jussi”- nimisillä vaijerikäyttöisillä kaivukoneilla.



Leppijärvi ja sen laskuoja olivat ennen olleet kalaisia. Haukea uiskenteli Leppiojassa vielä kymmeniä vuosia Leppijärven kuivaamisen jälkeen. Entisessä Leppijärvessä oli voitu uida ja soudella aina 1950 - luvun aluille. Tyhjentämisensä jälkeen se oli ollut noin puoli vuosisataa laaja, mitään kasvamaton kosteikko. Kosteikon keskialueella sinnitteli muutamien aarien kokoinen lampi. Leppijärvi, kosteikkoineen on aina ollut vesilintujen suosima alue.



Entinen Leppijärvi oli liittynyt Korvenkylän aikuisten sekä lasten elämään huvi- ja hyötykäytössä. Ruokakalan saannin lisäksi se oli ollut kiva vapaa-ajanviettopaikka. Lapsilla oli talvisin ollut vinhasti pyörivä ”hoijakka” järven jäällä. Leppijärvellä on käyty viettämässä monesti sunnuntaivapaita. Useat mukavat juhannusvalviaisetkin on vietetty siellä.



Entisen Leppijärven rantaniityiltä on keräilty eräskin heinäkuorma karjanrehuksi. Sitä tekivät muun muassa pääosin Leppijärven maapohjan omistanut yli-temmesläinen Arttu Vähä ja korvenkyläläiset. Esimerkiksi Korven Keskitalolla oli aikoinana ollut pieni ala peltoa Leppijärvellä. Vanhantalon maat ylsivät myös Leppijärveen saakka.



Leppijärven ympäristöjen soilta löytyi paljon hillaa (lakka, suomuurain) ja karpaloita. Lähimetsissä kasvoi mustikkaa ja puolukkaa. Järven tyhjentämisen ja ympäröivien soiden kuivauksen jälkeen on ollut heikkoja marjavuosia hilloista kymmeniä vuosia.



Leppiojan alajuoksulla Tyrnävän Leppiojalla on ollut silloin tällöin kevättulvia. Välillä ne ovat äityneet pahoiksi. Ovat jopa katkoneet maantieyhteyksiä Tyrnävälle. Kevättulvat ovat saartaneet asuintaloja ja pihoja. Ennen, vielä Leppiojankanavan kaivun (vv.1953-1955) jälkeenkin oli vuosia voimakkaita kevättulvia Korvenkylässä.



Erikoisuutenaan Leppijärven laskuojaan Leppiojaan liittyvänä voi mainita, että alajuoksulla, Leppiojan kylässä on joskus käytetty kahvinkeitossa, kotitaloudessa omaa maakaasua. Sitä oli löytynyt omasta pihapiiristä talon pihakaivoa kaivettaessa.



Lähteitä:



http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000606

http://maurijj.suntuubi.com/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Tyrn%C3%A4v%C3%A4

http://82.103.128.99/a/0b2/5170b21.htm

http://fi.HYPERLINK “http://fi.wikipedia.org/wiki/Nipsinginoja”wikipedia.org/wiki/Nipsinginoja

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyrn%C3%A4v%C3%A4njoki

http://fi.wikipedia.org/wiki/Temmesjoen_vesist%C3%B6alue

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Tyrn%C3%A4v%C3%A4n_kyl%C3%A4t

httpHYPERLINK “http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Liminka”://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Liminka

http://fi.wikipedia.org/wiki/Korvenkyl%C3%A4_(Tyrn%C3%A4v%C3%A4)

http://www.tyrnava.fi/kaavoitus/kaavoitus_alueittain/kirkonkyla/documents/TyrHYPERLINK “http://www.tyrnava.fi/kaavoitus/kaavoitus_alueittain/kirkonkyla/documents/Tyrnava_Nipsinki_oas.pdf”nava_Nipsinki_oas.pdf

http://www.edu.liminka.fi/netdays/temmes.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kyl%C3%A4

http://virtuaalitoivola.jyu.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suo

http://www.pellervo.fi/pellervo/kp10_06/iso_viha.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Haurukyl%C3%A4

http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskikyl%C3%A4_(Tyrn%C3%A4v%C3%A4)

http://www.jurvansuu.net/patsi_suku.htm

http://tolosseppa.suntuubi.com/?cat=1

http://pasaneniikka.suntuubi.se/?cat=1

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=81308

http://www.kaleva.fi/uutiset/tulva-katkaisi-tien-tyrnavalle/849272

http://hiski.genealogia.fi/hiski/33616a

http://hiski.genealogia.fi/hiski/36qm5f

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lelu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Leikkiminen

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=5&t=121

http://fi.wikipedia.org/wiki/Barbie-nukke

http://fi.wikipedia.org/wiki/Paperinukke

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nukke

http://www.nukketaiteilijat.org/index.php?page=Nuken_historia

http://www.kaspaikka.fi/nuket/nuken_historiaa.htm

http://www.lelumuseo.fi/rakas_nukke.html



Ahti Pasasen ja Anni (Anna) Junttilan os. Pasasen kertomuksia.

Kalervo ja Oiva Junttilan tarinoita.



Vilkuna Kustaa; Vuotuinen ajantieto, Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. 24. painos (1. laitos 1950). Helsingissä: Otava 2007.



1 Kommentar 18.4.15 15:51, kommentieren

Werbung


Isoavihaa Tyrnävällä

 

FM Mauri Junttila

 

Isoavihaa Tyrnävällä


Isoviha (vv. 1714-1721) oli osa suurta Pohjan sotaa (vv.1700-1721). Se päätti Ruotsin suurvaltakauden ja Itämeren herruuden. Venäjän tsaarista tuli uusi herra Itämerelle.


Isostavihasta puhuttiin venäläisten ylivallan aikana. Venäläiset sotilaat kohtelivat julmasti suomalaisia. Heidän tavoitteena oli kuin kansanmurha. Pohjois-Pohjanmaalla tuho oli ollut paikoin täydellinen. Limingan kylää ja sen kappelit Temmes ja Tyrnävä hävitettiin. Kiinnisaadut ihmiset surmattiin ja osa heistä vietiin vangeiksi.


Isonvihan aikana papit hylkäsivät seurakuntansa. He pakenivat emämaahan Ruotsiin. Rahvas pakeni metsiin. Heitä saatiin sieltä kiinni venäläisten sotilaiden toimesta. Eräät rahvaan metsiin pakenijoista tekivät sinne piilopirttejä, -tupia, havu-, risu-tai turpasmajoja asunnoikseen.


Ruotsissa paossa ollut Limingan kirkkoherra Kristian Gisselkors laati palattuaan tilastoja sotasurmista. Parin isonvihan vuoden aikana suurpitäjä Limingan kylistä oli surmattu 2094 ja viety vangiksi 454 ihmistä. Siis, suuria menetyksiä silloisista vähäisistä väestömääristä.


Kristillinen ja seurakunnallinen elämä oli ollut jo vakiintunutta 1700 - luvun alussa. Seuduilla oli ollut pietismiä ja oli ollut jopa omia sarnamiehiä. Esimerkiksi Tyrnävän kappelin ensimmäinen kirkko oli rakennettu ”Vanahalle hautuumaalle” vuonna 1647.


Pappien ollessa piileksimässä Ruotsissa, heidän tehtäviään olivat hoitaneet uskovaiset maallikot. Isonvihan kurimuksen alla oli syntynyt muutama piilokirkko. Esimerkiksi Tyrnävän Ängeslevän Ylipäässä, Honkakoskella on paikka nimeltään Kirkkoharju. Siellä uskotaan olleen myös hautausmaan. Ängeslevällä on jokivarressa Kirkkokursu. Se saattoi suojaisena olla eräs uskovaisten kokoontumispaikka isonvihan aikana.


Lähteitä:


http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/pietismi.html

http://blogs.helsinki.fi/hylikang/2014/02/11/isoviha-kyronmaalla-2/

http://www.tiede.fi/keskustelu/40015/ketju/isoviha_oli_kansanmurha

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_Pohjan_sota

http://www.pellervo.fi/pellervo/kp10_06/iso_viha.htm

http://www.kirjastovirma.fi/oulunkihlakunta/tarinoita_liminka

http://www.muhos.fi/kulttuuri/koivu-ja-taehti-kulttuurikeskus

https://www.kotimaa24.fi/paholaisen-renki/

 

FM Mauri Junttila

Isonvihan aikaa Tyrnävällä

Isoviha nimen saanut sota käytiin vuosina 1713-1721. Se oli osa suurta Pohjan sotaa (vv. 1700-1721). Sotakausi päättyi Uudenkaupungin rauhaan (30.8.1721). Silloin päättyi myös Ruotsin suurvaltakausi ja Itämeren herruus siirtyi venäläisille.



Isonvihan aikana Suomi oli vuosia venäläisten miehittämä. Myöhemmin isoviha nimen saaneesta sodasta puhuttiin silloin ”venäläisten ylivallan aikana”. Heillä oli useina vuosina sotilashallinto Suomessa. Venäläiset kohtelivat suomalaisia julmasti. He kiduttivat, tappoivat, raiskasivat ja ryöstivät. He tappoivat taloista karjan. Polttivat kylät ja talot.



Tuhansittain vietiin vähäisestä Suomen kansasta lapsia ja nuoria orjiksi rakentamaan Pietaria. Heitä vietiin Venäjälle orjiksi, jalkavaimoiksi sekä lapsisotilaiksi. Isonvihan ajoista on puhuttu myös kuin kansanmurhasta.



Limingan kirkkoherra Kristian Gisselkors oli laatinut tilastoja vuonna 1721 Limingan kylien menetyksistä isonvihan aikana. Hänen tilastonsa kertoivat vuosien 1715-1716 menetyksistä. Noiden kahden vuoden aikana Limingan kappelikunnista ja kylistä oli murhattu 2094 henkilöä ja vangiksi oli otettu 454 ihmistä.



Pieni ja vähäinen oli niinä aikoina Suomen kansa. Se oli kokenut kovia esimerkiksi jo ns. suurten kuolonvuosien (v.1695-1696) katovuosista johtuneitten nälkäkuolemien aikana. Vertauksena voi mainita, että vuonna 1605 perustetun Oulun asukasluku oli ollut vuonna 1721 noin 400 henkilöä.



Isonvihan menetyksiä lisäsi se, että ennen armeijat, sotaväet saivat elantonsa ryöstöistä He ryöstivät itselleen jokapäiväisen ruokansa. Heidän suuret ratsujen määrät tarvitsi paljon heinää, olkea ja viljaa. Ne ryöstettiin myös ympäristöistä.



Säätyläiset, sotilaat, papit ja monet porvarit pakenivat emämaahan Ruotsiin. Papit hylkäsivät seurakuntalaisensa. Pakolaisia meni esimerkiksi Pohjanlahden kapean Merenkurkun yli. Monet menivät Perämeren pohjukan, Tornion kautta Ruotsiin.



Kansa turvautui metsiin. He asuivat metsissä useiden vuosien ajan piilopirteissä ja -tuvissa. Usein heidän piilopirttinsä oli ollut vain hatara havu-, risu- tai turvemaja.



Kirkkoja Tyrnävällä



Tyrnäväläisessä tarinaperinteessä kerrotaan Kirkkokursusta Ängeslevänjoen törmällä Toppisen luona. Tarinoidaan myös Ängeslevän Ylipään Kirkkoharjusta. Ensimmäinen tiedetty Tyrnävän ”kirkko”, vaatimaton saarnahuone oli rakennettu maaherra Soopin aikana vuonna 1647. Nähtävästi se oli sijainnut Tyrnävän ”Vanahalla hautuumaalla”.



Tyrnävästä tuli suuren emäpitäjä Limingan kappeli vuonna 1655. Alettiin mietiskellä näyttävämmän kirkon rakentamista pienen vaatimattoman saarnahuoneen tilalle. Se pystytettiin myös ”Vanahalle hautuumaalle” vuonna 1665. Sen vieressä oli seissyt kellotapuli erillisenä rakennuksena kirkonkelloineen.



Tämä puinen kappelin kirkko tuhoutui noin puolivuosisataa myöhemmin isonvihan aikana vihavenäläisten sotilaiden toimesta. Helppoa oli heidän polttaa puiset rakennukset. Sekin vaikutti systemaattiseen kirkkojen hävittämisiin, että venäläiset olivat vankkumattomia ortodoksiuskon miehiä. Mielellään he tuhosivat harha-, vääräoppisten kappelit ja kirkot.

 

Suomalaistalonpojat olivat olleet avuttomia ja voimattomia venäläissotilaiden edessä. Ryssät olivat liikkuneet suurina vahvoina koulutettuina sotajoukkoina. He olivat olleet tehokkaita hävitystyössä sotaratsuineen, sapeleineen ja pistinkeihäineen. Venäläisillä sotajoukoilla oli ollut mukana myös pieniä tykkejä ja mieskohtaisia ruutiaseita. Sen ajan kivääreitä ja pistooleja oli heillä ollut.



He käyttivät esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla ns. poltetun maan taktiikkaa. Vääräuskoisten, harhaoppisten asumaton, autio, poltettu musta maa oli heidän mielestään kauneinta katseltavaa.



Eräs tarina kertoo, että Tyrnävän miehet olivat ottaneet isonvihan aikana Tyrnävän kylän kappelin kellotapulista kellot alas ja upottaneet ne viereiseen Tyrnävänjokeen piiloon. Niitä ei enää löydetty sieltä. Ne olivat vajonneet joen pohjaliejuun. Vai, olisivatko ne siirtyneet kevätjäiden mukana? Ne, kuulemma ääntelevät siellä huonon edeltä.



Kirkkoharjun kirkko



Eräs kyläläistarina kertoo Ängeslevän Ylipään Honkakosken Kirkkoharjusta. Siellä olisi joskus ollut kirkko ja hautausmaa. Vaikeaa on uskoa siihen, että siellä olisi joskus ollut niin suuri väestökeskittymä, mikä olisi tarvinnut tai saanut kirkon. Helpompi on uskoa siihen, että siellä oli ollut isonvihan aikana – piilokirkko.



Luultavasti venäläissotilaat olivat kulkeneet isonvihan aikana Ängeslevän Ylipään kylässä akselilla: Tihinen, Purkunen, Laitinen ja Ängeslevän Ylipään entinen kansakoulu. Mutta, eivät olleet menneet sieltä eteenpäin Honkakoskelle. Piilokirkko sai olla siellä rauhassa. Se oli ollut ehkä jotenkin, kuin niin syrjässä loputtomien metsäin sylissä. Ängeslevän Ylipään kylän pelloista on löytynyt vanhoja rahoja.

 

Honkakosken seudulla ja läheisellä Haisunnevalla on voinut olla useampia perheitä pakoilemassa isonvihan ajan vihavenäläisiä. Heille oli noussut esille ajatus kirkon rakentamisesta. Heillä oli mahdollisesti ollut siellä myös hautausmaa kirkon vieressä.

 

Niinä isonvihan aikoina seurakunnallinen toiminta oli ollut kovastikin vakiintunutta. Heillä olivat olleet vakiintuneet sunnuntaiset kirkonmenot. Oli ollut kinkereitä ja lukkareiden kouluja. Oli ollut häitä ja hautajaisia sekä ristiäisiä.



Kirkkokursun kirkko



Suomessa on tyypillistä, että kirkko seisoo keskellä kylää ja tavanomaisesti se on seissyt pitäjän suurimmassa kylässä. Tyrnävän nykyinen kirkko käy siitä esimerkkinä. Se jopa seisoo neljäntien risteyksessä.



Huonoa on uskoa, että Ängeslevällä olisi joskus ollut niin suuri väestökeskittymä, että se olisi tarvinnut tai saanut kirkon. Luultavasti Toppisen luona ollut vaatimaton Kirkkokursun kirkko oli myös ollut eräitä isonvihan ajan piilokirkkoja? Kyseinen saarnahuone oli kyhätty suojaisaan kursuun kuin piiloon vihavenäläisiltä.



Mahdollista on sekin, ettei Ängeslevän kylän Kirkkokursu nimisesä paikassa ollut ensinkään kirkkorakennusta! Sinne oli vain kokoonnuttu silloin tällöin kirkollisten ja/tai seurakunnallisten asioiden vuoksi. Ihmiset istuivat taivasalla. He istuivat vaatimattomasti kivien ja kantojen, muutaman puunrungon päällä. Seurakuntalaisten koontumispaikka, suojaisa kursu jäi elämään tarinoihin – Kirkkokursuna.



Isoviha kesti Suomessa noin kahdeksan vuotta. Vihavenäläisten tavoite oli ollut tuonkin Pohjois-Pohjanmaan seudun täysi tuhoaminen ja hävittäminen. Vanhukset ja sylilapset, joilla ei ollut arvoa orjina eikä jalkavoimoina iskettiin yksinkertaisesti hengiltä. Talot ja kylät poltettiin.



Luultavasti tuohon monivuotiseen isonvihan nimen saaneeseen sotakauden vuosien joukkoon mahtui myös rauhallisempia aikoja ja kausia. Ihmiset saattoivat silloin harrastaaa uskonnollista ja seurakunnallista toimintaa kaiken hävityksen keskellä.



Uskonnollista heräämistä vanhaan aikaan



Ennen suurta Pohjan sotaa Suomessa oli ollut luterilaisen kirkon sisälle syntynyttä uskonnollista heräämistä. Oli ollut esimerkiksi herrnhuutilaisuutta ja pietismiä. Eräinä akateemisinä yltiöpietisteinä niiltä ajoilta mainitaan Lars Ulstadius (vv.1650-1732) ja Petter Schaefer (vv. 1660-1729). Heillä oli ollut kovin radikaaleja, uusia ajatuksia ja mielipiteitä. Esimerkiksi silloinen Suomen ja Turun piispa olisi mielellään nähnyt Lars Ulstadiuksen roikkuvan hirttoköyden jatkona.



Tyrnävällä oli niinä vanhoina aikoina ollut myös oman kappelikunnan maallikkosaarnaajia. Seuduilla oli myös kiertänyt saarnamiehinä esimerkiksi kaksi entistä Ruotsin armeijan sotilasta.



Ennen isoavihaa lukutaito oli lisääntynyt kansan parissa vauhdilla. Kiitos siitä oli ns. lukkarinkoulujen ja lukkareiden [vrt. Aleksis Kivi; Seitsemän veljestä]. Lukutaito oli niinä vanhoina aikoina ollut tärkeämpi kuin kirjoitustaito. Kansaa alettiin opettaa kirjoittamaan vasta myöhempinä aikoina.



Se oli ennen vanhaan ollut huonoa, että kirjat ja kaikki kirjalliset julkaisut olivat olleet kalliita. Vain harvoilla oli ollut niihin varaa.

 

Mutta, oli niinäkin vanhoina isonvihan aikoina ollut pitäjissä lukutaitoisia miehiä. He lukivat Raamattua, postillaa sekä muuta kirjallisuutta seuroissa eli konventikkeleissä tai piilokirkoissa. Piilopirteissään asuneet Tyrnävän uskovaiset olivat toimittaneet seurakunnallisia toimituksia pappien ollessa pakoilemassa, piileksimässä Ruotsissa. Nämä syvien kansan rivien piilopirttien uskovaiset miehet pitivät Kristuksen kirkon yllä Suomessa.



Konventikkeliplakaatti



Venäläismiehittäjät lähtivät aikanaan raunioituneesta, hävitetystä Suomesta. Ihmiset alkoivat palailla metsien piilopirteistään. Uudenkaupungin rauhan jälkeen (v.1721) myös pappeja alkoi palailla Ruotsista.



Maallikkojen hoidettua seurakunnallisia tehtäviä, seurakunnallisiin toimintoihin oli tullut mukaan konventikkeleitä. Ne olivat olleet kodeissa tai kansalaisten kyhäämissä pienissä saarnatuvissa, rukoushuoneissa, kirkoissa pidettyjä seuroja.



Sellainen seurakunnallinen toiminta oli Ruotsista piileksimästä tulleiden pappien mielestä väärää toimintaa. He hankkivat ns. konventteliplakaatin. Se kielsi kodeissa pidettävät seurat. Konventikkeliplakaatin hyväksyi Ruotsin kuningas vuonna 1726.



Ehkä sekin oli ollut Ruotsista paosta tulleille papeille huono, paha asia, kun herätysliikkeet kannattivat hyvänä asiana henkilökohtaista uskokokemusta, sydämen uskoa. Sydämen usko nousi tärkeäksi koettavaksi.



Kansan syvien rivien uskonnollisen herätyksen kokeneilla miehillä oli mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, ettei kirkoissa opetettu, opittu usko ei ehkä oikeinta, parasta ollut. Se oli vain ulkokullattua hurskautta, ei se ollut sydämen uskoa.



Ruotsista paosta tulleet papit hankkivat konventikkeliplakaatin. Sillä iskettiin julmasti luu puhdasta sydämen uskoa halajavien kurkkuun!



Leipäpappeja olivat ennenkin. Tavanomaisesti papin vuoden kohokohta oli se, kun hän lähti keräämään kyliltä papinsaatavia suurten vankkureiden, vihaisten koirain ja häijyn näköisten, rääväsuisten renkiensä kanssa. Toisssijaisia asioita olivat papeille seurakunnan uskonelämään liittyvät kysymykset verrattuna mammonan hankintaan.



Lähteitä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Isoviha

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_Pohjan_sota

http://maailmanhistoria.net/artikkelit/miehittaja-kohteli-suomea-kaltoin/

http://yle.fi/uutiset/isovihan_vaino_vei_lapsetkin_sylista/7110889

http://www.pellervo.fi/pellervo/kp10_06/iso_viha.htm

http://www.tyrnavanseurakunta.fi/katsaus_tyrnavan_seurakunnan_historiaan/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Koivu_ja_t%C3%A4hti

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyrn%C3%A4v%C3%A4n_kirkko

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5053

http://fi.sciencegraph.net/wiki/Her%C3%A4nn%C3%A4isyys

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uudenkaupungin_rauha

http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/kouluhistoria/kansanopetus

http://www.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=c9dbc24e-f1f5-4d6f-9d69-670fc65a73ff

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lars_Ulstadius

http://fi.wikipedia.org/wiki/Konventikkeliplakaatti

http://www.laitasaari.fi/isoviha-laitasaaressa/

http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/9A26B7C583A7E8A9C22573360040588A/$file/Kirkollisveron%20historiaa.pdf

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkollisvero

http://www.kirjastovirma.net/oulunkihlakunta/tarinoita_liminka

 

13.4.15 11:01, kommentieren


Werbung